Pessimistin mietteitä arkirealismin pyörteissä

Olen koittanut olla työelämässä ystävällinen ja kivatyyppi. Aina en ole tätä ollut. Normielämässä olen melko vahva mielipiteiltäni ja siksi olenkin pääasiassa hiljaa, oli keskustelunaihe mikä tahansa. Sanotaan, että niin metsä vastaa, kuin sille huudetaan. Tämä on ihan täyttä paskaa. Ainoa mitä olen symppisolemuksella ja kaikkien kaverina olemisella saavuttanut on se, että kukaan ei ota sua tosissaan ja sinua käytetään vain ja ainoastaan hyväksi. Olemalla perusilkeä ja vaativa, saat hyvän mielen, eikä sinua vituta se, että vaikka olet kiva, niin silti sinua potkitaan päähän. Tämä on kumminkin väistämätön tosiasia, sillä elämä on kilpailua, jossa mulkut pärjää. Työelämässä olen aina suostunut kaikkeen, enkä ole jaotellut töitä toisille kuuluvaksi. Pidän aina lähtökohtaisesti kaikista työkavereista ja olenkin aikojen saatossa todennut lähes 20- vuotta työelämässä olleena, ettei tästä ole yhtään mitään hyötyä. Samaa paskaa lopputulemaa joka paikassa. Revitään niin paljon selkänahasta,

Meillä on epänormaali tilanne tällä hetkellä, sillä meille on tulossa veronpalautuksia. Kauhulla odotamme yllättävää menoreikää talouteemme, milloin se napsahtaa. Jokin viikko sitten alkoi 15 vuotta vanhasta autostamme, josta vielä monta tonnia lainaa jäljellä, moottorin vikamerkkivalo palamaan. Sinne olisi mennyt juuri se veronpalautuksen määrä rahaa. Onneksi merkkivalo sammui ja voimme jatkaa ajelua. Korjaamolle emme vie, koska ei ole rahaa, kuin pakolliseen. Tätä blogiakin kirjoitan vain saadakseni karkkirahaa. Toistaiseksi suunnitelma ei ole toiminut. Eilen piti lukea vesimittari. Laskettiin, että vettä oli mennyt  kolminkertainen määrä viimevuonna, mitä viimeiset 5 vuotta yhteensä. Olin lähes varma, että putkirikko kyseessä. Vakuutus olisi luultavasti korvannut tuhot, mutta vesilaskuun olisi mennyt juuri se veronpalautuksen summa. Onneksi oltiin luettu mittari väärin ja voitiin taas huokaista helpotuksesta. Tällä hetkellä ei ole näköpiirissä mahdollisia rahareikä uhkia, jote

Miksi ihminen käy töissä. Onko se raha, en usko. Tai sitten ihminen on uskomattoman tyhmä. Käytkö töissä, että olisi varaa autoon, jolla voit käydä siellä töissä. On kivaa käydä välillä ulkona syömässä, kun ei aina kotona ehdi laittaa ruokaa, kun on aina töissä. On kivaa, että on rahaa siisteihin vaatteisiin, jotka voi pukea työpaikalle. Kotona riittää verkkarit, koska ei sitä puolisoa jaksa ulkoisesti viihdyttää. Sehän voi vaikka innostua sekstailemaan, mutten jaksa, kun olen ollut niin pitkään töissä. Kuulostaako tutulta. En usko. Vain kaltaiseni realisti pessimistit löytävät totuuden pakollisen tekohymyn ja rakennetun elämänilon keskeltä. Todella onnelliset ihmiset saavat kaiken tuntumaan kivalta. Jos nautit työstäsi, on se elämän onnen avain. Toisaalta, jos nautit työstä, ei se ole oikeaa työtä. Se on harrastus. Omakohtaisesti voin todeta, että olen tehnyt mukavaa työtä, joka ei elättänyt ja paskaa työtä, josta sain palkkaa samanverran, kuin töitä tekemättä. Kiitos Suomi. Tä

Tässäpä listaus hyvin toimivista motivaatiolauseista. Näitä voi työnantaja tai esimies laitta seinälle kaikkien nähtäville niin saadaan Suomen talous nousuun ja työtehot maksimiin. -Vähemmän puhetta, enemmän töitä. -Ensin työ, sitten huvi. -Kyllä se perhe odottaa. -Ei noin lyhyellä voi selkä kipeä olla. -Tuossa on ovi. -Tuolla on jono. -Seuraavana jonossa -Mikä loma. -Mikä palkkapäivä -Muista esittää lääkärintodistus. -Voi naapurikin sun lapses hoidosta hakea. -Voi naapurikin sun sairaan lapses hoitaa. -Ei saa nauraa. -Ei naureta. -Ei naurata. -Käytä toista kättä jos toinen kipsissä. -Voit sää yhelläki jalalla hyppiä jos toinen kipsissä. -Selkäsairaus on luulosairaus. -Vähennetään palkasta -Mitä nopeammin, sitä nopeammin. -Vessassa käydään tauolla. -Mikä tauko. -Pidättele, ei se haittaa jos housuun tulee. -Jos et kuule valitusta, ollaan tyytyväisiä. -Valitus parantaa työtehoa, kehuminen on turhaa. -Vedetään kunnialla loppuun asti, vaikka työt loppuuki. -Olla

Maailman loppua ei tule vielä piiitkäääään aikaan. Maapallon loppu voi joskus kaukaisuudessa tulla ja ihmiskunnan loppu jo kolkuttelee ovella. Miksi sitten sitä maailman loppua pelätään. Kristinuskon mukaanhan me kaikki päästään taivaaseen, on siis aivan sama miten me nyt eletään. Onko siis uskonto sumentanut mielemme, ettemme näe ympärillämme olevia ongelmia. En usko, että näin on, vaikka joissakin tapauksissa näin on käynyt.  Lihan syöntiä vähentämällä pelastaisimme nälänhädän. Ei ole edes pakko lopettaa sen syöntiä, riittää kun vähentää sen puoleen tähänastisesta. Harmi vaan kun se on niiiiin hyvää, niin en minä sitä voi tehdä. Vähän ku kermaa vielä lorauttaa sekaan.  Maailman ylikansoittuminen on suurin uhka ja lihansyöjät onneksi sitä vähän helpottavat, sillä runsas lihansyönti vähentää elinikää. Onko siis sittenkin järkevämpää syödä lihaa ja paljon. Kumpi on parempi? Jos elät satavuotiaaksi syömällä lihaa 2 kertaa viikossa vaiko syömällä lihaa 3 kertaa päivässä viikonajan,

Ole rehellinen jos sinulta kysytään, oliko tämä olut hyvää yms. Haukkumaan ei tarvitse alkaa, mutta jos maistat esim. Pirkka olutta, et voi todeta, että ihan hyvää, koska se on loukkaus kaikkia oluen tekijöitä kohtaan. Sano ennemminkin, ihan juotavaa. Sama juttu vaatteissa tai autoissa tai ihan missä vaan. Mieti mikä on sen tuotteen parhaimmistoa ja vertaa siihen. Yksi hyvä lause on, että ihan hyvä, jos tykkää sellasesta.

Yleinen sanonta on, että onnen löydät jos saat iloa elämän pienistä asioista. On totta, että oppii kunnioittamaan elämää, kun jotain menettää. Paskat omasta mielestäni. Se joka on onnellinen elämän perusasioista ja saa voimaa esim. onnistuneen makaronilaatikon teosta, on melko saamaton hölmö. Perus elämästä ei tule olla kiitollinen, vaan peruselämään kuulumattomien positiivisten asioiden saamisesta. Jos jotain menettä perustarpeistaan ja peruselämisestään, niin silloin menee vain päin persettä, eikä pitäisi olla onnellinen jos nousee sieltä suosta taas perusmeininkiin.  On väärin kaikkia elämässä menestyjiä kohtaan, että iloitset siitä, ettei sukissasi ole reikiä ja löysit kaapista puhtaat kalsarit.

Jos joskus sen ihmeen koet, että saat veronpalautusta, kannattaa se tuhlata heti, eikä laittaa säästöön, sillä muuten tapahtuu jotain täysin turhaa ja odottamatonta, joka tulee maksamaan juuri sen ylimääräisen rahan verran. Tämä kuulostaa uskomattomalta, mutta voin kahdenkymmenen vuoden kokemuksella tämän kertoa todeksi. Tänä vuonna saamme vaimoni kanssa yllättävän paljon veronpalutusta ja nyt odottelemmekin kauhuissamme, mitä tapahtuu, että se menee tililtä heti kun se on sinne tullutkin. Olemme vaimoni kanssa miettineet, että ostaisimme velkarahalla jotain, ihan sama mitä, kunhan se tulee tuhlattua, sillä emme tahdo maksaa mahdollisesti tulevaa vesivahinkoa tai meteorin tekemää reikää kattoomme. Makselisimme velan sitten pois veronpalautuksilla. Aina kun olemme saaneet veronpalautusta, on se mennyt johonkin ylättävään menoon. Silloin kun veronpalautusta ei ole tullut, ei myöskään yllättäviä menoja ole ilmaantunut. Erikoista, eikö totta.

Oikeassa työssä tulee hiki ja työpaikalla ei ole kivaa, jos työ on kivaa, on se harrastus, eikä työntekijällä ole aikaa harrastuksille. Jos joskus keksit mieleisen työn( harrastuksen). Ei siitä kannata loppuelämän taakkaa ottaa kantaakseen, sillä jossain vaiheessa sekin alkaa tuntumaan työltä. Kannattaa siis pitää harrastukset ja työt toisista erillään niin ei pety niin pahasti sitten, kun se arkinen työelämä vääjäämättä koittaa. Onneksi työstä saa palkkaa. Mitä raskaampi työ ja siitä johtuva heikompi elinajan tavoite ja työkykyisyys, niin sitä huonompi palkka, kannattaa siis opiskella. Hyväpalkkaiset ovat yleensä työllistettyinä myös eläkeiässä, mutta toki poikkeuksiakin löytyy, kuten sellaiset kermaperseet, jotka haluavat nauttia elämästä. Jos saat joskus mahdollisuuden työskennellä hyväpalkkaisessa ja kivassa työssä. En pidä sinua oikeana työntekijänä, joka pitää tätä maata pystyssä. Sinulla on vain käynyt helvetin hyvä säkä. Toki oikeistakin töistä voi saada hyvää palkkaa, mu